|
2/1/2024 Osana Sosiaalipolitiikan päiviä: SoPopin opiskelijatyöryhmä “Mentaalisesti kohti menetelmiä”Osana vuosittaisia Sosiaalipolitiikan päiviä (Tampereella 2023) SoPop! järjesti opiskelijatyöryhmän, jossa tällä kertaa käsiteltiin erilaisia opinnäytetöiden analyysimenetelmiä. “Mentaalisesti kohti menetelmiä” tarjosi keskustelua ja vertaistukea opinnäytetöiden tekijöille. Omista prosesseistaan olivat kertomassa Anastasia, Linnea ja Sandra, joiden mietteitä esitellään seuraavaksi.
Lyhyt esittely itsestäsi. Anastasia: Hei, olen Anastasia Koskela, kesäkuussa 2023 valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri (sosiaalipolitiikka). Opiskelen parhaillaan sosiaalityötä alumina. Linnea: Moikka, olen Linnea Nevala ja olen lokakuussa 2023 valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineena sosiaalipolitiikka. Sandra: Olen Sandra, kolmannen vuoden yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja olen pian valmistumassa kandiksi. Kertokaa lyhyesti gradun tai kandinne aiheesta ja aineistosta. Anastasia: Tutkin sekä sosiaalipolitiikan käsitteen että yhdistysten toiminnan merkitystä Sosiaaliturvayhdistysten neuvottelukuntaan (lyh. SOTUNET) kuuluvissa maakunnallisissa sosiaaliturvayhdistyksissä toimivien asiantuntijoiden sanoittamana. Asiantuntijat olivat joko yhdistyksen puheenjohtajia tai toiminnajohtajia. Linnea: Graduni aiheena oli ikäihmisten yksinäisyys ja arki koronapandemian aikana. Aineistonani minulla oli itse keräämäni haastatteluaineisto. Graduni aineisto koostuu seitsemän ikäihmisen ja kahden Senioripysäkin työntekijän puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet ikäihmiset olivat 65–78-vuotiaita. Haastattelut kestivät 20 minuutista puoleen tuntiin. Yhteensä haastattelumateriaalia on noin 4 tuntia ja litteroitua materiaalia kertyi noin 62 sivua. Haastatteluiden kysymysten suunnittelu tapahtui tiiviissä yhteistyössä Senioripysäkin työntekijöiden kanssa. Sandra: Kandini käsittelee sosioekonomisen aseman yhteyttä käsityksiin taloudellisesta eriarvoisuudesta. Käytin määrällisiä menetelmiä ja hyödynsin Aila Aineistoportaalista noudettua kyselytutkimusaineistoa, joka käsitteli taloudellista eriarvoisuutta. Mitä menetelmää tai menetelmiä käytitte? Anastasia: Tutkimusaineiston keruumenetelmäni oli puolistrukturoitu haastattelu. Aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen temaattinen analyysi, jota hyödynsin sekä sosiaalipolitiikan käsitteen että yhdistystoiminnan tarkastelussa. Tutkimusaineiston tulkintakehys koostui lisäksi toimintaa, toimijaa, kohdetta, sosiaalista rakennetta ja sosiaalista konstruktionismia sekä siihen sisältyvää merkityksen tematiikkaa koskevasta viitekehyksestä. Linnea: Käytin teemoittelua ja diskurssianalyysia. Sandra: Käytin määrällisiä menetelmiä, tarkemmin sanottuna ristiintaulukointia ja elaboraatiota. Miten menetelmä valikoitui? Miten valitsit kyseisen menetelmän? Anastasia: Valintaperusteena metodille oli sen sopivuus työkaluksi tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Linnea: Suurinta päänvaivaa koko graduprosessin aikana tuotti menetelmä, sillä se vaihtui pariinkin otteeseen. Ensin tarkoituksenani oli tutkia yksinäisyyttä sisällönanalyysillä, koska olin aiemmin käyttänyt kandissani jo diskurssianalyysia, joten halusin tehdä gradun toisella menetelmällä. Teemoittelu ja diskurssianalyysi menetelminä valikoituivat kuitenkin käytännössä vasta aineiston keräämisen jälkeen, itse analyysivaiheessa. Kokeilin ensin tehdä sisällönanalyysia, mutta kyseinen menetelmä ei sopinut aineistoon enkä saanut tarpeeksi analysoitavaa menetelmällä aikaan. Vastauksia sisällönanalyysillä tutkimuskysymyksiini en siis juurikaan saanut. Lopulta valitsin diskurssianalyysin ja näin jälkiviisaana totean, että olisi vain suoraan pitänyt analysoida sillä. Diskurssianalyysillä oli mahdollista nimittäin tuoda ilmi yksinäisyydestä ehkä jopa piilossa olevia asioita. Teemoittelu tuli mukaan melkein graduprosessini loppuvaiheessa, sillä tekemäni diskurssianalyysi oli liian niukkaa toisen tutkimuskysymyksen osalta, jolloin kyseiseen kysymykseen sopi paremmin teemoittelu. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli ikäihmisten arkea ja toinen kysymys käsitteli sitä, miten ikäihmiset puhuvat yksinäisyydestä. Diskurssianalyysillä pyrin vastaamaan jälkimmäiseen kysymykseen ja ensimmäiseen kysymykseen pyrin vastaamaan teemoittelulla. Tulee siis muistaa, että haastatteluaineistot ylipäänsä ovat joskus hankalia, sillä aina ne eivät anna sellaisia vastauksia kuin olisit itse toivonut tai olettanut. Itse ajattelin, että olisin joutunut paljon karsimaan enkä painimaan aineiston kanssa. Silloin ratkaisuja asiaan pitää etsiä monestakin eri paikasta: tutkimuskysymysten asettelusta, teoreettisesta viitekehyksestä ja jopa menetelmää vaihtamalla. Jälkiviisaana voi todeta, että painiminen aineiston kanssa kertoo siitä, että esimerkiksi haastattelukysymykset olisi voinut asetella jotenkin toisin. Tutkimuskysymykset toki tein korona-aikana, enkä varsinaisesti voi tutkijana päättää tai ohjata liikaa haastateltavaa. Sandra: Tiesin jo opintojen alusta, viimeistään määrällisten menetelmien kurssin jälkeen, että haluan tehdä kandini määrällisillä menetelmillä, sillä ne sujuivat itseltä paljon paremmin kuin laadulliset menetelmät. Ristiintaulukointia käytin sen takia, sillä se tarjoaa jo itsessään paljon tietoa vaikka onkin melko yksinkertainen menetelmä, ja se myös sopi hyvin tutkimuskysymykseni tarkasteluun. Mitä menetelmäkursseja olet käynyt ja onko niistä ollut apua? Anastasia: Olin käynyt mm. luovien aineistojen ja menetelmien sekä poliittisten asiakirjojen tutkimusmenetelmäkurssit. Tutkielmatyö yhdistettynä aiemmin käytyihin kursseihin tuotti hedelmää: yhtäältä ennen tutkielmatyöhön ryhtymistä käymäni kurssit tarjosivat perustaa työlle. Toisaalta jälkikäteen analysoituna graduprosessi opetti tarkastelemaan uudelleen aiemmin käytyjä kursseja sekä syventämään prosessissa opitun kautta metodologista osaamistani. Linnea: Sekä kandi- että graduvaiheessa kävin menetelmäkursseja. Kandivaiheessa perus kvanti- ja kvalikurssit. Graduvaiheessa kävin poliittisiin asiakirjoihin liittyvän menetelmäkurssin, jonka keskiössä oli diskurssianalyysi. Koska ajattelin jo alkuvaiheessa tehdä haastatteluja, kävin myös haastattelemiseen liittyviä kursseja. Sandra: Kävin määrällisten menetelmien kurssin, ja siitä oli erittäin paljon apua, sillä kurssi oli selkeä ja informatiivinen. Kurssimateriaaleista oli hyvä kerrata keskeisimpiä asioita. Oletko valinnut ensin aineiston vai menetelmän? Anastasia: Jo ennen aineistonkeruuvaihetta tiesin tutkielman tulevan sijoittumaan laadullisen tutkimuksen kentästölle. Tutkimustyön edetessä kuitenkin aineiston analysointimenetelmä kehitti muotoaan, täsmentyi. Linnea: Olisin halunnut ja toivonut, että menetelmä olisi ollut valittuna ensin, mutta niin ei käynyt eli aineisto oli ensin. Sandra: Valitsin ensin (määrällisen) menetelmän ja sitten aineiston. Mitkä ovat olleet menetelmän hyvät puolet? Entä kompastuskivet? Anastasia: Hyvät puolet menetelmässä: minulla oli menetelmästä selkeä runko lähdekirjallisuudesta oppaana. Menetelmäosaaminen jäsentyi pikkuhiljaa oppimisprosessin myötä. Eteneminen prosessissa jäsentyneeseen analyysityöskentelyyn edellytti kuitenkin monen mutkan kautta kulkevan polun tarpomista metodikirjallisuuden ja tieteenfilosofisten kysymysten labyrintissä. Linnea: Diskurssianalyysin hyvä ja samalla huono puoli on sen monitahoisuus. Diskurssianalyysia on vaikeaa heti ymmärtää, joten kannattaa lukea tutkimuksia ja artikkeleita, jossa kyseistä menetelmää on käytetty. Diskurssianalyysin kompastuskivet liittyvät siis siihen, kuinka ei ole yhtä tapaa tehdä diskurssianalyysia. Teemoittelusta löytyy aika vähän tietoa, mutta mielestäni kyseinen menetelmä on selkeä ja helppo ymmärtää. Sandra: Määrällisten menetelmien avulla saa selkeää tietoa ja SPSS:n käyttäminen on helppoa kun sen oppii. Vaikeinta oli ehkä tulosten tulkitseminen “auki” eli niiden sanallistaminen tarpeeksi kattavasti. Välillä iski myös epävarmuus, tekeekö analyysia varmasti oikein. Laadullisen tai määrällisen tutkimuksen hyvät puolet ja/tai kompastuskivet? Anastasia: Laadullisessa tutkielmatyössä kohtasin kirjallisuutta lukiessani hetkiä, jolloin en ollut aivan varma, ymmärränkö lukemaani oikein, tulkitsenko sitä oikein. Tuossa prosessissa koin paljon epävarmoja hetkiä tulkintakysymysten parissa. Yhtä selkeä kompastuskiveä minulla ei ole graduprosessistani nostaa esille, mutta ehkä erityisesti oman epävarmuuden sietäminen ja siihen reagoiminen voivat olla kompastuskivikysymyksiä. Gradutyö sisältää lukuisia itsenäisiä päätöksiä, valintoja. Niiden tekeminen kuuluu opiskelijalle, eikä se välttämättä ole helppoa. Linnea: Laadullisen tutkimuksen kompastuskivet liittyvät yleistettävyyteen, sillä usein käytetyt aineistot ovat pieniä ja spesifejä. Koska laadullisesti analysoitavat aineistot ovat pieniä, oman graduprosessini näkökulmasta esimerkiksi aineiston analyysivaiheessa oli hankala erottaa mikä on oikeasti tulos ja mikä ei. Vaikka analyysini tuotti tuloksia, oli niiden laajempaa kontekstia välillä vaikeaa hahmottaa. Monta kertaa luin litteraatiotani ja pohdin, onko tässä tämän haastateltavan puheessa mitään laajempaa yhteiskunnallista merkitystä vai ei. Asioiden laajempaa yhteyttä oli siis vaikea nähdä. Koen vaikeammaksi perustella laadullisen analyysin tuloksia, kun ei ole esittää numeroita tai prosentteja tulosten pohjana. Sandra: Laadullisissa menetelmissä on paljon eri tutkimusmenetelmiä ja niitä voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisissa aineistoissa. Ne myös tarjoavat enemmän tilaa omalle tulkinnalle toisin kuin määrällisissä menetelmissä. Tosin laadullisissa se on myös riski. Määrällisissä menetelmissä SPSS:n käyttämisen osaaminen on kriittistä, jotta se tuottaa luotettavaa tietoa. Toisaalta kun ohjelmistoa osaa käyttää, se tuottaa tuloksia melko nopeasti, jolloin käyttäjän tehtäväksi jää vain tulosten tulkinta ja esittäminen. Onko menetelmä muokkaantunut tai jopa vaihtunut prosessin aikana? Anastasia: Kyllä, se tarkentui. Linnea: On ja on. Sandra: Minulla oli aluksi liikaa erilaisia menetelmiä ja muuttujia, mutta lopulta luovuin niistä, sillä muuten työstä olisi tullut sekava, eikä ne kanditutkielman kontekstissa olisivat tuottaneet enää lisää informatiivista tietoa. Mitkä tekijät ovat helpottaneet analyysin tekemistä? Oletko esim. käyttänyt jotain työkalua? Anastasia: Minua helpotti, kun pääsin irti tutkimusmetodin ns. ylipohdiskelusta ja aloin vain suorittaa analyysiä ja karsin ns. turhia lankoja työstäni. Suorittaminen kuulostaa ehkä hyvin yksinkertaiselta, mutta viittaan sillä pääasiassa siihen, että tutkimustyö jäsentyi turhien rönsyjen siistimisen jälkeen. Tutkimustyö oli hyvin assosiatiivista ja sen vuoksi ajoittain tuskallista. Kaikki liittyy kaikkeen -ajattelua ei voi sisällyttää lyhyeen tutkielmapaperiin, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että rönsytkin olisivat osa suurta miellekarttaa, joka päässä syntyy. Linnea: Analyysin tekemistä on auttanut sparrailu muiden ihmisten kanssa. Koin todella tärkeinä Senioripysäkin työntekijöiden kanssa käydyt keskustelut ja pohdinnat, jotka auttoivat minua eteenpäin graduprosessin jokaisessa vaiheessa. Sandra: Olen lähinnä käyttänyt vain SPSS:ää ja hyödyntänyt Syntax-ohjelmaa tallentamaan analyysin aikana tehtyjä komentoja. Wordin avulla loin taulukot. Seminaareissa sai aina uutta näkökulmaa omaa työskentelyyn, mikä auttoi paljon. Koitko saavasi tarpeeksi apua analyysiprosessin aikana? Anastasia: Seminaari oli hyvä. Meillä oli hyvä ohjaaja. Graduprosessin alussa olin kuitenkin vielä aika kykenemätön hakemaan tukea kaikista kriittisimpiin ahdistuksen aiheisiin. Tutkielmaprosessissa oli monia vaiheita, jotka stressasivat todella paljon. Jälkikäteen ajateltuna graduprosessi kuitenkin kasvatti kohtaamaan niitä pelkoja, joita tutkielmatyö voi pitää sisällään. Jos nyt aloittaisin uudelleen gradutyön, osaisin ennakoida ja varautua eri tavalla. Lisäksi osaisin hakea tarvittaessa ajoissa apua ja painaa ns. hätäjarrua ja ottaisin hieman rauhallisemmin koko työn. Linnea: Olisin kaivannut enemmänkin tukea. Joskus en tiennyt yhtään mitä tehdä ja välillä en edes osannut kysyä apua. Sandra: Kyllä ja ei. Olen aika itsenäinen työskentelijä, joten joskus avun pyytäminen on hankalaa. Kuitenkin apua sai, kun sitä kysyi. Koitko saaneesi hyötyä seminaarityöskentelystä? Miten työskentelysi jatkui seminaarien jälkeen? Anastasia: Koin seminaarityöskentelyn kasvattavana prosessina! Seminaarityöskentely mahdollisti opponointitaitojen harjaannuttamista. Ryhmässämme oli tekeillä tutkimustöitä hyvin eri aiheista, minkä ansiosta opponointikin oli hyvällä tavalla haasteellista ajoittain. Seminaarin jälkeen jatkoin jonkin aikaa työtäni itsenäisesti, välillä piti kysyä neuvoja ohjaajalta oman työn ohjaamisen tueksi. Hahmotan, että gradutyö prosessina jatkui vielä työn palauttamisen jälkeenkin. Työn palauttamisen jälkeen tapahtui paljon: reflektoin prosessin alusta loppuun saakka. Löysin prosessin kulusta epäonnistumisia ja onnistumisia. Koko tutkimustyön käyminen lävitse vaihe vaiheelta opetti mahdollista seuraavaa tutkimusta tai mitä tahansa projektia varten useita tarvittavia taitoja. Osaisin nyt ohjata ja säädellä työtäni paremmin sekä kestävämmin omaa jaksamistani ajatellen. Lisäksi työni ansiosta innostuin sosiaalipolitiikasta ns. uudelleen. Kompastuskivien kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan pyytää rohkeasti apua. Tämä kannattaa mielestäni muistaa jo ideointivaiheessa, kun edessä on vasta tyhjä ideapaperi tai epäselvä kooste itseä kiinnostavista aiheista. Olennaista on myös muistaa, että liian laaja aihe voi olla kompastuskivi. Siksi rajaamisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa: gradu ei ole suuri mind map kaikesta seitsemän vuoden aikana oivalletusta. Parhaimmillaan gradu opettaa paljon omasta ajattelutyöstä ja havahduttaa pohtimaan tärkeitä tieteenfilosofisia kysymyksiä: mitä on tiede, mitä sanat ovat, miten voi olla varma ymmärryksestään. Gradutyö innosti pohtimaan diskursseja, vaikka en tietoisesti diskurssianalyysiä valinnut tehdä. Lisäksi työ vahvisti innostusta haastattelua ja haastatteluaineiston litterointia kohtaan. Kaiken kaikkiaan gradutyö oli tähän saakka yksi vaikein, vaivalloisin ja samalla opettavaisin oppimiskokemus. Ilman ohjaajaa, muita seminaariin osallistuneita kanssaopiskelijoita, tutkimuskentän kontaktihenkilöä ja tutkimukseen osallistuneita haastateltavia koko prosessi olisi jäänyt käymättä lävitse. Toivon, että kollektiivisesti tuotetusta oppimisprosessista tuloksineen syntyy vielä paljon hyvää. Linnea: Seminaarityöskentelystä oli hyötyä silloin, kun seminaari oli aktiivisimmillaan. Minulla oli samaan aikaan graduseminaarin kanssa osittain harkka, joten en saanut siitä ainakaan kaikkia hyötyjä irti. Vinkiksi voin sanoa, että ei kannata olla harkassa samaan aikaan graduseminaarin kanssa, koska molempia ei välttämättä pysty tekemään täysillä. Kaikki seminaarin kokoontumiskerrat olivat etänä koronan takia, mikä laski omaa motivaatiota aika ajoin. Ohjaaja kehotti viimeisellä seminaarikerralla järjestämään pienissä porukoissa kokoontumisia seminaarin jälkeenkin. Minä ja pari muuta jatkoimme kokoontumisia säännöllisesti noin yhden lukukauden ajan. Nämä kaksi valmistuivat ja sen jälkeen jäin hetkellisesti yksin ja koko projekti jäi taka-alalle. Sitten löysin pari uutta kaveria ja jatkoimme yhteistyötä. Suosittelen siis työstämään gradua muiden ihmisten kanssa seminaarin jälkeenkin. Itseäni auttoi ja stressiä purki keskustelu muiden kanssa graduprojektin eri vaiheissa. Toisten kanssa keskustelu auttoi minua analyysin tekemissä ja sain keskusteluista paljon inspiraatiota. Pahinta on jäädä lukkoon oman työnsä kanssa. Olen kiitollinen heille, jotka ovat jaksaneet ja kuunnelleet minua graduprosessin aikana. Sandra: Seminaarityöskentelystä oli hyötyä, etenkin keskusteluista muiden määrällisten menetelmien tekijöiden kanssa. Sain työn aika nopeasti valmiiksi seminaarien jälkeen, jolloin tein lähinnä taulukkojen ja pylväskuvioiden siistimistä ja uudelleenmuotoilua. En kuitenkaan tiedä mitä odottaa graduseminaareilta, kun ne joskus alkavat. Kaiken kaikkiaan uskon ryhmätyöskentelyn ja rakentavan palautteen kehittävään voimaan.
0 Comments
10/9/2020 Harkkatarinoita 10.9.2020SoPop! vinkkaa: näin nappaat harjoittelupaikan
SoPop! järjesti Harkkatarinoita-tapahtuman ensimmäistä kertaa etätapahtumana 10.9.2020. Tapahtumassa puhumassa oli Plan-maahanmuuttajatyössä, Helsingin kaupungilla, Säteilyturvakeskuksessa ja Tampereen kaupungilla työskennelleitä sekä lisäksi eräs, joka oli suorittanut harjoittelunsa jopa kolmessa eri paikassa: ulkoministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä IDAGilla (Intergovernmental Authority on Development). Kerromme tässä blogitekstissä puhujien kokemuksia harjoittelusta sekä tarjoamme uusia näkökulmia ja ahaa-elämyksiä. Haluamme tuoda esiin, minkälaista on olla yhteiskuntatieteilijänä työelämässä. Lopuksi kokoamme alle tärkeitä pointteja, jotka on hyvä lukea läpi ennen harkkapaikan etsintää. Toivottavasti onnistumme vähentämään myös harjoittelupaikan metsästykseen liittyvää stressiä. Kerrataan ensin kuitenkin lyhyesti, missä meidän puhujamme olivat olleet harjoittelussa, millaisia kokemuksia heille kertyi oman alan harjoittelusta ja mitä he oppivat. Harjoittelu Planilla (CV-työelämään -hanke) Harjoittelu tapahtui CV työelämään -hankkeessa, jonka ideana on auttaa maahanmuuttajia työelämään liittyvissä asioissa. Harjoittelu toteutui pääsääntöisesti etänä Tampereelta käsin työparin kanssa. Harjoittelussa pääsi kuitenkin etätyön ohella tekemään myös tiivistä asiakastyötä. Puhuja nosti keskusteluun työn, vapaa-ajan, perheen sekä gradun kirjoittamisen yhdistämisen haasteet, joita epäsäännöllinen työaika voi osaltaan aiheuttaa. Hän kannustikin opettelemaan työn rajaamista ja pidättäytymään ottamasta harjoittelun ohelle liikaa hommia. Se, että harjoittelussa pääsi tekemään auttamistyötä ja toimimaan maahanmuuttajien parissa, vahvisti puhujan aikeita suuntautua samalle uralle myös valmistumisen jälkeen. Harjoittelu Helsingin kaupungilla (Seniori-hanke) Harjoittelun tarkoituksena oli kehittää sosiaaliseen raportointiin liittyviä toimintamalleja, joiden tarkoituksena on auttaa henkilöstöä tunnistamaan rakenteellisia haasteita asiakkaiden kertoman perusteella. Puhuja teki keskustelun avauksia erilaisissa palavereissa sekä työpajoissa. Puhuja nimesi keskeisimmiksi asioiksi harjoittelussaan projektityön, prosessikirjoittamisen, asioiden kyseenalaistamisen sekä laajojen asiayhteyksien näkemisen. Haasteena harjoittelussa puhuja nosti koordinoinnin, vastuunkantamisen sekä oman roolin hahmottamisen. Harjoittelu Säteilyturvakeskuksessa (Radon ja terveysyksikkö) Puhuja oli harjoittelussaan mukana tutkimassa työpaikkojen radonpitoisuuksia sekä osallistumassa riskialueiden kartoitukseen. Harjoittelu painottui kvantitatiivisten menetelmien hyödyntämiseen tilastollisessa analyysissä sekä raportoinnissa. Keskeistä oli asiakirjahallinta sekä viestintä. Harjoittelussa täytyi myös jonkin verran opiskella asioita itse. Puhujan mukaan kesä ei ole välttämättä paras aika harjoittelulle, sillä loma-aikana esimiehen apu ei ole koko ajan saatavilla. Puhuja kertoi, että Säteilyturvakeskus otti harjoittelijat hyvin vastaan. Harjoittelussa sai myös osallistua toiminnan kehittämiseen. Yhteiskuntatieteilijä kyseisessä organisaatiossa oli harvinaisuus, mutta harjoittelussa oli kiva päästä tuomaan esille yhteiskunnallisia näkökulmia opinnoissa kehittyneen asiantuntemuksen pohjalta. Harjoittelu EDUFI (IGADilla, gender), STM (kv-asiat), Ulkoministeriö (YK-asiat) Puhuja työskenteli harjoittelussaan ulkoministeriössä YK-asioiden parissa ja YK:n yleiskokouksen valmistelussa. Sosiaali- ja terveysministeriössä hän työskenteli kansainvälisten asioiden yksikössä, johon kuului EU puheenjohtajakauden tapahtumiin liittyviä tehtäviä. Kolmas harjoittelu oli järjestynyt Tansaniassa vaihto-opiskelun aikana, jolloin kurssit olivat vaihtuneet kansainvälisen järjestön auttamistyöhön. Puhujan mielestä oli antoisaa osallistua moneen harjoitteluun, sillä se antaa laajempaa näkökulmaa siitä, mitä vaihtoehtoja työelämässä ylipäätään on. Puhuja nosti esiin myös sen, että opintojen jälkeenkin on mahdollista mennä harjoitteluun. Opetushallitus esimerkiksi jakaa apurahoja EDUFI-harjoitteluun myös vastavalmistuneille. Harjoittelu Tampereen kaupungilla (Sote-palveluiden palvelualue, ikäihmisten yksikkö) Harjoittelussa oli tarkoituksena tehdä selvitystyötä kvantitatiivisin menetelmin, joten olennaisena osana siihen kuului aineiston kerääminen ja analysointi. Harjoittelussa oli myös keskeistä yhteydenottojen tekeminen ja puhuja kokikin sähköpostitulvan ajoittain stressaavana. Puhujan mielestä kyseinen harjoittelu oli todella monipuolinen, mutta kuitenkin piti pitää mielessä, että kyse on kuitenkin vain harjoittelusta. Puhujan mielestä hankalaa oli välillä irrottautua akateemisuudesta sekä olla itselleen armollinen. Parhainta harjoittelussa oli nähdä oman työnsä tulos sekä kokea onnistumisen iloa. SoPopin sekä puhujien kootut vinkit harkkaan:
SoPop! oli Interaktion kanssa järjestämässä TeKoja ja Dokkaria tapahtumaa 20.3. TeKoja ja Dokkaria tapahtuma oli osa Teemoja ja Kohtaamisia -tapahtumia, joiden tarkoituksena on tuoda yhteen yhteiskuntatutkimuksen opiskelijat sekä henkilökunta. Keskustelujen ja dokkarin lomassa nautimme teetä ja naposteltavaa.
TeKoja ja Dokkaria tapahtumassa yhdistyivät sosiaaliantropologian ja sosiaalipolitiikan teemat, sillä aiheena oli paperittomuus sekä kodittomuus Euroopassa. Katselimme yhdessä ensin koskettavan dokumentin Waiting for Barcelona, joka on Juho-Pekka Tanskasen ohjaama. Dokumentti oli osoittautunut niin hyväksi (siis vahva suositus tälle, ks. vaikka Yle Areenasta!), että yksi vierailijoistamme katsoi dokumentin toistamiseen. Dokumentti kertoo Barcelonan kaduilla kiertelevästä paperittomasta siirtolaisesta, Mousta, joka saapui kaupunkiin Gambiasta teini-ikäisenä. Mou kertoo dokumentissa unelmistaan, jotka voivat toteutua, kun hän saa paperit. Elokuvan trailerin voit katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=hVv7U73o01I . Dokumentin jälkeen keskustelua pohjusti tutkija Ville Laakkonen, joka tekee väitöskirjaa Välimeren paperittomiin siirtolaisiin liittyen. Paikalla oli opiskelijoiden lisäksi henkilökuntaa, joten saimme erittäin monipuolisen keskustelun aikaiseksi. Ville muun muassa valotti paperittomien tilannetta Euroopassa. Tilanne on korostunut näkyvästi Etelä-Euroopan maissa, esimerkiksi juuri Espanjassa. Ihminen voi joutua oleskelemaan maassa ilman papereita monia vuosia, mikä estää integroitumisen vallitsevaan yhteiskuntaan. Samaan aikaan paperien hakuprosessien ollessa käynnissä henkilö ei voi poistua maasta käydäkseen kotonaan. Pohdimme illassa sitä, miten rankka kokemus paperittomuus on mielenterveydelle. Eräs vierailija myös lisäsi, että on ristiriitaista olla antamatta papereita ja ikään kuin “valita” mieluummin maksaa paperittomien akuutteja sairauskuluja, jotka voivat johtua juurikin paperittomuuden aiheuttamasta kuormituksesta. Mieleen tulee väistämättä ajatus valtion "väsyttämispolitiikka" -strategiasta, jossa tulisi halvemmaksi odottaa, että paperiton luovuttaa ja poistuu maasta. Miten valtiot, esimerkiksi Etelä-Euroopassa, mutta myös täällä Pohjoisessa vastaavat siirtolaismassahaasteisiin tulevaisuudessa, kun jo nyt tilanne on näin monimutkainen? Kehittyvätkö järjestelmät vastaamaan tarpeisiin tarpeeksi ajoissa vai jäävätkö siirtolaiset “etuoikeutettujen” jalkoihin? Tällä hetkellä kansalaisyhteiskunnan rooli on merkittävä paperittomien keskuudessa, sillä erilaiset järjestöt yrittävät helpottaa perusterveydenhuollon saantia ja auttaa taloudellisen toimeentulon kerryttämisessä. Lisäksi paperittomien turvallisuus aiheutti keskusteluiden lomassa huolta. Dokumentissa virkavalta asemoi itsensä melko turvattomaksi joukoksi paperittomien suhteen. Paperittomien mukaan koskaan ei voinut tietää, mitä poliisi keksii ja milloin he joutuvat väkivallan kohteeksi. Paperittomuus on yleistyvä ilmiö Euroopassa ja ilmiönä aiheellinen käsitellä. Ilmiötä verrattiin illassa neokolonialismin ilmentymismuotoihin. Ville sanoi illassa hyvin, että on ikään kuin tutkijan eettinen vastuu puhua näistä asioista ääneen ja tehdä asiat näkyväksi huolimatta siitä kuinka etuoikeutettu itse on - vastuu on kuitenkin meillä. Paperittomuuden hahmottamisesta tekee hankalaa sen moniulotteisuus. Jokainen “paperiton” tilanne on yksilöllinen ja asian käsittelytavat vaihtelevat maittain. Prosessin juuret kuitenkin ovat paperittoman kotimaassa, josta on päädytty syystä tai toisesta johonkin toiseen maahan paremman tai turvallisen elämän perässä. Mitä sinun mielestäsi olisi tärkeää ottaa huomioon, kun puhutaan paperittomuudesta? Jätä kommenttisi alle! Kirjoittajana Linnea ja Laura 3/11/2019 Työelämäpäivän vinkit työnhakuunSoPop! järjesti SPY:n kanssa yhteistyössä työelämäpäivän Helsingissä Tieteiden talolla. Tarkoituksena oli tarjota sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijoille mahdollisuuksia saada tietoa alamme työ- ja harjoittelupaikoista. Saimme kuulla mahtavia esittelyjä eri työmahdollisuuksista. Puhujina tapahtumassa olivat Jyri Liukko (ETK), Anna-Maria Isola (THL), Laura Kyntölä (Helsingin kaupunki), Anna Järvinen (SOSTE) ja Lari Hokkanen (Demos Helsinki). Olimme lähettäneet puhujille etukäteen toiveita siitä, mitä haluaisimme tietää alamme työmahdollisuuksista.
Kesätyöhaku on parhaillaan käynnissä. Nappaa alta mukaan viisi vinkkiä vinkit työhakemuksiin sekä työpaikan metsästämiseen.
Kirjoittanut Linnea Nevala, viestintävastaava. Sosiaalipoliittinen opiskelijajaosto järjesti opiskelijapaneelin kolmelle viehättävälle & vakuuttavalle opiskelijalle Kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivän ohjelman ohessa. Iltapäivän teemana oli Yk:n Agenda2030:n käsittely. Vierailevina puhujina olivat mm. ICSW:n toimikunnan pj Elli Aaltonen, Marja Innanen Kestävän kehityksen pääsihteeristöstä, Tulevaisuusvaliokunnan varapj ja kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen, sekä asiantuntija Katja Hintikainen Kepasta. Ohjelman lopussa tarjoilimme paneelillamme mielenkiintoista viihdettä osallistujille. Aiheenamme oli agendan kaksi tavoitetta (1. Ei köyhyyttä ja 8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua), joihin liittyen laadimme kiperiä kysymyksiä. Paneelissa puhuivat Yk-nuorisodelegaatti Ilmi Salminen, HYY:n hallituksen varapj ja hallituksen jäsen Ada Saarinen sekä Lari Hokkanen Vyyhti- ja Demos Helsingiltä. Kysymyksemme olivat seuraavanlaisia: Kansalaisyhteiskunnan kansallinen suositus työllisyyden parantamisesta puhuu työnteon puolesta köyhyyttä vastaan. Onko työ ainoa vaihtoehto köyhyyden välttämiselle? Julkisuudessa kuntouttavaa työtoimintaa kärjistetään toisinaan orjatyöksi ja työttömyys kohdistetaan ihmisen henkilökohtaiseksi syyksi. Täytyykö ihmisen tehdä työtä ollakseen ihmisarvoinen? Hallitus aikoo kilpailuttaa työvoimapalvelut maakuntauudistuksen yhteydessä. Kansalaisyhteiskunnan kansallisen suosituksen mukaan asiakasmaksut eivät saa estää palvelujen saatavuutta ja työvoimapalveluiden käyttäjiä on kohdeltava yhdenvertaisesti. Voiko työvoimapalvelujen kilpailuttamisella kuitenkin olla jopa eriarvoisuutta ja köyhyyttä lisääviä vaikutuksia? Agendassa korostetaan ihmisarvoista työtä. Vuoteen 2025 mennessä on jopa luvattu poistaa pakko- ja lapsivoima työ kaikkialta. Millaista ihmisarvoinen työ teidän mielestänne on ja miten voimme varmistaa sen toteutumisen? Toisinaan käy ilmi, että kehityspolitiikan määrärahat ovat päätyneet väärille teille. Pahimmillaan tapahtumaketju voi johtaa paikallisen ympäristön turmeltumiseen ja ihmisten tilanteen heikkenemiseen. Kuinka Suomen osalta voidaan varmistaa, että apu päätyy tarkoituksenmukaiseen kohteeseen? Toimintaohjelmassa sanotaan, että Agenda2030 -tavoitteisiin sitoutuminen maakohtaisesti on vapaaehtoista. Miten varmistetaan, että yhteiskuntasopimus on tarpeeksi vahva tavoitteiden toteutumiselle? Millainen on teidän mielestänne utopistinen tulevaisuus, missä ihmisarvoisen työn, köyhyyden vähentämisen ja talouskasvun tavoitteet toteutuvat käsi kädessä? Voitte kuvitella, etteivät kysymykset olleet maailman helpoimpia niin yleisölle kuin panelisteillekaan. Saatiin kuitenkin tosi hyviä vastauksia! Muun muassa kokeilut kannattaisivat Suomessa, kuten kunnollinen perustulokokeilu, mikä edistäisi ihmisarvoisen työn tekemistä. Lisäksi lapsiköyhyys oli panelisteille erittäin huolestuttava asia, jonka eteen täytyisi tehdä työtä politiikassa. Tapahtuman jälkeen päätettiin jatkaa puistokaljalle muutaman opiskelijan kanssa ;) Toivottavasti olet mukana toiminnassamme syksyllä, niin päästään tekee lisää tällästä! Allekirjoittanut on sillon Jamaikalla vaihdossa, mutta hengessä mukana!! Teksti: Laura Toropainen Tapasimme ma 3.4. sankoin joukoin 931:ssä Sosiaalipoliittisen opiskelijajaoston iltamien merkeissä. Käytiin läpi seuraavaa: Esittelykierroksen jälkeen puhuttiin siitä, mitä annettavaa sosiaalipolitiikalla on yhteiskunnalle. Keskustelu oli monipuolista. Esille nousi esimerkiksi kvantitatiivisen tutkimuksen merkitys sosiaalipolitiikassa, talouden ja sosiaalipolitiikan välinen yhteys opinnoissa ja yleensä, sosiaalipoliittisen tutkimuksen hyödyntäminen poliittisessa päätöksenteossa, sekä miten ymmärtää sosiaalipolitiikkaa ja muita tieteenaloja sen rinnalla. Lisäksi sosiaalipoliitikon työelämämahdollisuuksista käytiin paljon keskustelua. Seuraavaksi siirryttiin konkretiaan, eli suunnittelemaan tulevaa agendaa. Liisa Häikiö heitti ensimmäisenä idean opiskelijavetoisesta kurssista, jossa tutkittaisiin esim. Helsingin ja Tampereen pormestarimalleja. Osana kurssia voisi olla pormestareita vierailijoina (paneeli), opiskelijoiden esseet aiheista jne. Kiinnostus heräsi myös lukupiirejä kohtaan. Niistä kiinnostuneille voisi järjestää Facebookin opiskelijajaoston sivustolle ketjupostauksen. Niille, jotka haluavat kirjoittaa yhteiskunnallisia esseitä polttavista aiheista esim. Alustaan, voidaan luoda myös oma ketju ja pohja vaikkapa Google docs:n. Yhtenä ideana olivat myös pop-up ajatushautamot tieteellisiä esseitä varten. Seminaarit, työelämämessut, sosiaalipolitiikan päivät, fuksiaiset, koulut sekä muut tapahtumat voisivat toimia jaostolle hyvinä verkostoitumispaikkoina. Esimerkiksi sosiaalipolitiikan päiville voisi harkita työryhmää, ideapajaa, sosiaalipolitiikan työelämämessua sekä rekry- ja cv-klinikkaa. Kouluissa voisi lähteä kiertämään sillä idealla, että nuoriso oppisi yhteiskunnallisista asioista. Tästä voi kysellä Suomen Lukiolaisten liitolta. Lisäksi 16.5. pidettävä Kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivä nousi tilaisuudessa esille. Sinne tarvitaan panelisteja sekä muutenkin opiskelijoita kuuntelemaan. Tämä olisi ideaali ja ajankohtainen verkostoitumiskanava! Entä miten tämä kaikki pannaan käytäntöön? Lähiaikoina kokoustetaan jaoston toimintasuunnitelmaa koskien. Vastuualueista ei ole vielä päätetty, mutta Ida esitti alustavasti kiinnostuksensa Fb-sivujen ylläpidosta. Viestintä- ja markkinointitehtäviin sekä tapahtumien koordinointiin halutaan paikan tullen lisää ihmisiä. Lisäksi nettisivujen ja blogin pyörittäminen kaipaa osaavia tyyppejä. Haluatko mukaan? Tykkää meistä Facebookissa! https://www.facebook.com/sopopiskelijat/ Teksti: Laura Toropainen 1/18/2019 Uran ensiaskel – verkostoituminen, siitä kertovat työelämän konkarit ja aktiiviset opiskelijat8.3.2016 Heipähei, kaikille sosiaalipolitiikan tekijöille ja siitä kiinnostuneille! On tarpeellista, hauskaa ja pitkänäköistä koota yhteen alamme opiskelijoita eli tulevia kollegoita. Se ajatus olikin taustalla kokoontuessamme Helsingin yliopiston tiloissa työelämäpaneelin yhteydessä 8.2.2017 suunnittelemaan Sosiaalipoliittisen yhdistyksen opiskelijajaoston perustamista. Seuraavaksi kertomus tapaamisestamme sekä lopussa opiskelijahaastattelu. Työelämästä kuuleminen ja puhuminen sattuivat juuri sopivaan saumaan, sillä pääajatuksena paneelissakin kiteytyi verkostoitumisen tärkeys ja sen aloittaminen jo opiskeluaikana. Työelämässä jo useamman vuoden tai pidempäänkin olleet panelistit korostivat sen merkitystä, että opimme tuntemaan tulevia alamme kollegoja jo opinnäytteitä ja harjoitteluja sekä muutenkin opintoja suoritettaessa. Alan tekijöiden tunteminen on tärkeää, sillä myöhemmässä työelämässä, on kultaakin kalliimpaa tuntea muita alan ihmisiä esimerkiksi nopean tiedon tarpeessa. Vanhalle tutulle voi pirauttaa, jos lakiesitysten sisällöstä tarvitsisi saada nopea, selkokielinen tiivistys ja tietää hänen olevan erikoistunut kyseiseen alueeseen. On myös höydyllistä säilyttää ja luoda suhteita alan työntekijöihin mahdollisten yhteistyökuvioiden aloittamiseksi. Onhan tehokkaampaa hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa ja tutkimusta kuin aloittaa samaa projektia nollasta. Panelisteinamme olivat Merja Lyytikäinen (erikoissuunnittelija, THL), Perttu Jämsén (asiantuntija, Sitra), Sarianne Tikkanen (tutkija, SYKE) ja Ari-Matti Näätänen (tutkija, SOSTE). Paneelin edetessä keskustelimme pienissä ryhmissä konkarien johdolla. Verkostoitumisen lisäksi pienryhmäkeskusteluissa painottui asia, josta meitä opiskelijoita tahdottiin muistuttaa: rohkeus tuoda omaa osaaminen ja kiinnostus esille. Työelämän asiantuntijat korostivat, että voi hakea harjoitteluun, vaikka organisaatiolla ei olisi ilmoitusta harjoittelua koskien. Keskustellessamme heräsi myös ajatus siitä, että vaikka on tärkeää verkostoitua juuri yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, ei myöskään kannata pelätä hakea työpaikkaan, jossa työskentelee ainoana yhteiskuntatieteilijänä. Silloinkin vanhat tutut toimivat hyvänä tukiverkostona tarpeen tullen. Elävänä esimerkkinä SYKE:n edustaja Sarianne Tikkanen kertoi työskentelevänsä välillä ainoana yhteiskuntatieteilijänä insinöörien parissa, tuoden työn anniksi yhteiskuntatieteellisen näkökulman ja mielikuvituksen. Yhteiskuntatieteilijän rooli on merkittävä pohdittaessa esimerkiksi ympäristötekijöitä kokonaisuutena. Pohdittavana voi olla esimerkiksi, miten erilaiset ryhmät tai vaikka poliittiset linjaukset tulevat vaikuttamaan ilmiön etenemiseen tai ehkäisemiseen. Antoisan paneelin jälkeen jäimme pienemmässä ryhmässä pohtimaan SPY:n opiskelijajaoston perustamista, ideaa ja toimintaa. Tulimme siihen tulokseen, että alajaoston nimi on So Pop!, toiminta alkaa tänä keväänä, ideana on koota tulevat sosiaalipoliitikot samoihin iltamiin ja aloittaa tärkeä ja toivottavasti pitkälle kantava perinne, verkostoituminen! -Heidi-Maria Ristimäki, sosiaalipolitiikan opiskelija Tampereelta – HAASTIS! Haastattelussa sosiaalipolitiikan kolmannen vuoden opiskelija Antti, Tampereen yliopistosta: 1. Sosiaalipolitiikka pääaineena, miksi? Sosiaalipolitiikan pragmaattisuus kiehtoo, vaikka toisaalta pidän kyllä yhteiskuntateorioitakin kiinnostavana. Yhdenvertaisuus, tulonjako sekä hyvinvointipolitiikka on kiinnostavia teemoja, joita haluaisin päästä tarkastelemaan lisää opinnoissa. Myös tulevaisuuden työsuunnitelmien puolesta sosiaalipolitiikka tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta 2. Mitä ajatuksia työelämä herättää sinussa? Ainahan se jännittää, että miten työllistyy, mutta toisaalta en ajattele sitä ehkä vielä niin paljoa. Mukavaa olisi päästä työskentelemään jollain tavalla ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. 3. Minkälainen olisi paras harjoittelupaikka? Johonkin yliopiston tutkimushankkeeseen pääseminen voisi olla kiinnostavaa tai sitten esimerkiksi virasto- tai järjestöpuolen hommat. Sote-ala kiinnostaa itseäni varmaan eniten. |