|
2/1/2024 Osana Sosiaalipolitiikan päiviä: SoPopin opiskelijatyöryhmä “Mentaalisesti kohti menetelmiä”Osana vuosittaisia Sosiaalipolitiikan päiviä (Tampereella 2023) SoPop! järjesti opiskelijatyöryhmän, jossa tällä kertaa käsiteltiin erilaisia opinnäytetöiden analyysimenetelmiä. “Mentaalisesti kohti menetelmiä” tarjosi keskustelua ja vertaistukea opinnäytetöiden tekijöille. Omista prosesseistaan olivat kertomassa Anastasia, Linnea ja Sandra, joiden mietteitä esitellään seuraavaksi.
Lyhyt esittely itsestäsi. Anastasia: Hei, olen Anastasia Koskela, kesäkuussa 2023 valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri (sosiaalipolitiikka). Opiskelen parhaillaan sosiaalityötä alumina. Linnea: Moikka, olen Linnea Nevala ja olen lokakuussa 2023 valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineena sosiaalipolitiikka. Sandra: Olen Sandra, kolmannen vuoden yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja olen pian valmistumassa kandiksi. Kertokaa lyhyesti gradun tai kandinne aiheesta ja aineistosta. Anastasia: Tutkin sekä sosiaalipolitiikan käsitteen että yhdistysten toiminnan merkitystä Sosiaaliturvayhdistysten neuvottelukuntaan (lyh. SOTUNET) kuuluvissa maakunnallisissa sosiaaliturvayhdistyksissä toimivien asiantuntijoiden sanoittamana. Asiantuntijat olivat joko yhdistyksen puheenjohtajia tai toiminnajohtajia. Linnea: Graduni aiheena oli ikäihmisten yksinäisyys ja arki koronapandemian aikana. Aineistonani minulla oli itse keräämäni haastatteluaineisto. Graduni aineisto koostuu seitsemän ikäihmisen ja kahden Senioripysäkin työntekijän puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet ikäihmiset olivat 65–78-vuotiaita. Haastattelut kestivät 20 minuutista puoleen tuntiin. Yhteensä haastattelumateriaalia on noin 4 tuntia ja litteroitua materiaalia kertyi noin 62 sivua. Haastatteluiden kysymysten suunnittelu tapahtui tiiviissä yhteistyössä Senioripysäkin työntekijöiden kanssa. Sandra: Kandini käsittelee sosioekonomisen aseman yhteyttä käsityksiin taloudellisesta eriarvoisuudesta. Käytin määrällisiä menetelmiä ja hyödynsin Aila Aineistoportaalista noudettua kyselytutkimusaineistoa, joka käsitteli taloudellista eriarvoisuutta. Mitä menetelmää tai menetelmiä käytitte? Anastasia: Tutkimusaineiston keruumenetelmäni oli puolistrukturoitu haastattelu. Aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen temaattinen analyysi, jota hyödynsin sekä sosiaalipolitiikan käsitteen että yhdistystoiminnan tarkastelussa. Tutkimusaineiston tulkintakehys koostui lisäksi toimintaa, toimijaa, kohdetta, sosiaalista rakennetta ja sosiaalista konstruktionismia sekä siihen sisältyvää merkityksen tematiikkaa koskevasta viitekehyksestä. Linnea: Käytin teemoittelua ja diskurssianalyysia. Sandra: Käytin määrällisiä menetelmiä, tarkemmin sanottuna ristiintaulukointia ja elaboraatiota. Miten menetelmä valikoitui? Miten valitsit kyseisen menetelmän? Anastasia: Valintaperusteena metodille oli sen sopivuus työkaluksi tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Linnea: Suurinta päänvaivaa koko graduprosessin aikana tuotti menetelmä, sillä se vaihtui pariinkin otteeseen. Ensin tarkoituksenani oli tutkia yksinäisyyttä sisällönanalyysillä, koska olin aiemmin käyttänyt kandissani jo diskurssianalyysia, joten halusin tehdä gradun toisella menetelmällä. Teemoittelu ja diskurssianalyysi menetelminä valikoituivat kuitenkin käytännössä vasta aineiston keräämisen jälkeen, itse analyysivaiheessa. Kokeilin ensin tehdä sisällönanalyysia, mutta kyseinen menetelmä ei sopinut aineistoon enkä saanut tarpeeksi analysoitavaa menetelmällä aikaan. Vastauksia sisällönanalyysillä tutkimuskysymyksiini en siis juurikaan saanut. Lopulta valitsin diskurssianalyysin ja näin jälkiviisaana totean, että olisi vain suoraan pitänyt analysoida sillä. Diskurssianalyysillä oli mahdollista nimittäin tuoda ilmi yksinäisyydestä ehkä jopa piilossa olevia asioita. Teemoittelu tuli mukaan melkein graduprosessini loppuvaiheessa, sillä tekemäni diskurssianalyysi oli liian niukkaa toisen tutkimuskysymyksen osalta, jolloin kyseiseen kysymykseen sopi paremmin teemoittelu. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli ikäihmisten arkea ja toinen kysymys käsitteli sitä, miten ikäihmiset puhuvat yksinäisyydestä. Diskurssianalyysillä pyrin vastaamaan jälkimmäiseen kysymykseen ja ensimmäiseen kysymykseen pyrin vastaamaan teemoittelulla. Tulee siis muistaa, että haastatteluaineistot ylipäänsä ovat joskus hankalia, sillä aina ne eivät anna sellaisia vastauksia kuin olisit itse toivonut tai olettanut. Itse ajattelin, että olisin joutunut paljon karsimaan enkä painimaan aineiston kanssa. Silloin ratkaisuja asiaan pitää etsiä monestakin eri paikasta: tutkimuskysymysten asettelusta, teoreettisesta viitekehyksestä ja jopa menetelmää vaihtamalla. Jälkiviisaana voi todeta, että painiminen aineiston kanssa kertoo siitä, että esimerkiksi haastattelukysymykset olisi voinut asetella jotenkin toisin. Tutkimuskysymykset toki tein korona-aikana, enkä varsinaisesti voi tutkijana päättää tai ohjata liikaa haastateltavaa. Sandra: Tiesin jo opintojen alusta, viimeistään määrällisten menetelmien kurssin jälkeen, että haluan tehdä kandini määrällisillä menetelmillä, sillä ne sujuivat itseltä paljon paremmin kuin laadulliset menetelmät. Ristiintaulukointia käytin sen takia, sillä se tarjoaa jo itsessään paljon tietoa vaikka onkin melko yksinkertainen menetelmä, ja se myös sopi hyvin tutkimuskysymykseni tarkasteluun. Mitä menetelmäkursseja olet käynyt ja onko niistä ollut apua? Anastasia: Olin käynyt mm. luovien aineistojen ja menetelmien sekä poliittisten asiakirjojen tutkimusmenetelmäkurssit. Tutkielmatyö yhdistettynä aiemmin käytyihin kursseihin tuotti hedelmää: yhtäältä ennen tutkielmatyöhön ryhtymistä käymäni kurssit tarjosivat perustaa työlle. Toisaalta jälkikäteen analysoituna graduprosessi opetti tarkastelemaan uudelleen aiemmin käytyjä kursseja sekä syventämään prosessissa opitun kautta metodologista osaamistani. Linnea: Sekä kandi- että graduvaiheessa kävin menetelmäkursseja. Kandivaiheessa perus kvanti- ja kvalikurssit. Graduvaiheessa kävin poliittisiin asiakirjoihin liittyvän menetelmäkurssin, jonka keskiössä oli diskurssianalyysi. Koska ajattelin jo alkuvaiheessa tehdä haastatteluja, kävin myös haastattelemiseen liittyviä kursseja. Sandra: Kävin määrällisten menetelmien kurssin, ja siitä oli erittäin paljon apua, sillä kurssi oli selkeä ja informatiivinen. Kurssimateriaaleista oli hyvä kerrata keskeisimpiä asioita. Oletko valinnut ensin aineiston vai menetelmän? Anastasia: Jo ennen aineistonkeruuvaihetta tiesin tutkielman tulevan sijoittumaan laadullisen tutkimuksen kentästölle. Tutkimustyön edetessä kuitenkin aineiston analysointimenetelmä kehitti muotoaan, täsmentyi. Linnea: Olisin halunnut ja toivonut, että menetelmä olisi ollut valittuna ensin, mutta niin ei käynyt eli aineisto oli ensin. Sandra: Valitsin ensin (määrällisen) menetelmän ja sitten aineiston. Mitkä ovat olleet menetelmän hyvät puolet? Entä kompastuskivet? Anastasia: Hyvät puolet menetelmässä: minulla oli menetelmästä selkeä runko lähdekirjallisuudesta oppaana. Menetelmäosaaminen jäsentyi pikkuhiljaa oppimisprosessin myötä. Eteneminen prosessissa jäsentyneeseen analyysityöskentelyyn edellytti kuitenkin monen mutkan kautta kulkevan polun tarpomista metodikirjallisuuden ja tieteenfilosofisten kysymysten labyrintissä. Linnea: Diskurssianalyysin hyvä ja samalla huono puoli on sen monitahoisuus. Diskurssianalyysia on vaikeaa heti ymmärtää, joten kannattaa lukea tutkimuksia ja artikkeleita, jossa kyseistä menetelmää on käytetty. Diskurssianalyysin kompastuskivet liittyvät siis siihen, kuinka ei ole yhtä tapaa tehdä diskurssianalyysia. Teemoittelusta löytyy aika vähän tietoa, mutta mielestäni kyseinen menetelmä on selkeä ja helppo ymmärtää. Sandra: Määrällisten menetelmien avulla saa selkeää tietoa ja SPSS:n käyttäminen on helppoa kun sen oppii. Vaikeinta oli ehkä tulosten tulkitseminen “auki” eli niiden sanallistaminen tarpeeksi kattavasti. Välillä iski myös epävarmuus, tekeekö analyysia varmasti oikein. Laadullisen tai määrällisen tutkimuksen hyvät puolet ja/tai kompastuskivet? Anastasia: Laadullisessa tutkielmatyössä kohtasin kirjallisuutta lukiessani hetkiä, jolloin en ollut aivan varma, ymmärränkö lukemaani oikein, tulkitsenko sitä oikein. Tuossa prosessissa koin paljon epävarmoja hetkiä tulkintakysymysten parissa. Yhtä selkeä kompastuskiveä minulla ei ole graduprosessistani nostaa esille, mutta ehkä erityisesti oman epävarmuuden sietäminen ja siihen reagoiminen voivat olla kompastuskivikysymyksiä. Gradutyö sisältää lukuisia itsenäisiä päätöksiä, valintoja. Niiden tekeminen kuuluu opiskelijalle, eikä se välttämättä ole helppoa. Linnea: Laadullisen tutkimuksen kompastuskivet liittyvät yleistettävyyteen, sillä usein käytetyt aineistot ovat pieniä ja spesifejä. Koska laadullisesti analysoitavat aineistot ovat pieniä, oman graduprosessini näkökulmasta esimerkiksi aineiston analyysivaiheessa oli hankala erottaa mikä on oikeasti tulos ja mikä ei. Vaikka analyysini tuotti tuloksia, oli niiden laajempaa kontekstia välillä vaikeaa hahmottaa. Monta kertaa luin litteraatiotani ja pohdin, onko tässä tämän haastateltavan puheessa mitään laajempaa yhteiskunnallista merkitystä vai ei. Asioiden laajempaa yhteyttä oli siis vaikea nähdä. Koen vaikeammaksi perustella laadullisen analyysin tuloksia, kun ei ole esittää numeroita tai prosentteja tulosten pohjana. Sandra: Laadullisissa menetelmissä on paljon eri tutkimusmenetelmiä ja niitä voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisissa aineistoissa. Ne myös tarjoavat enemmän tilaa omalle tulkinnalle toisin kuin määrällisissä menetelmissä. Tosin laadullisissa se on myös riski. Määrällisissä menetelmissä SPSS:n käyttämisen osaaminen on kriittistä, jotta se tuottaa luotettavaa tietoa. Toisaalta kun ohjelmistoa osaa käyttää, se tuottaa tuloksia melko nopeasti, jolloin käyttäjän tehtäväksi jää vain tulosten tulkinta ja esittäminen. Onko menetelmä muokkaantunut tai jopa vaihtunut prosessin aikana? Anastasia: Kyllä, se tarkentui. Linnea: On ja on. Sandra: Minulla oli aluksi liikaa erilaisia menetelmiä ja muuttujia, mutta lopulta luovuin niistä, sillä muuten työstä olisi tullut sekava, eikä ne kanditutkielman kontekstissa olisivat tuottaneet enää lisää informatiivista tietoa. Mitkä tekijät ovat helpottaneet analyysin tekemistä? Oletko esim. käyttänyt jotain työkalua? Anastasia: Minua helpotti, kun pääsin irti tutkimusmetodin ns. ylipohdiskelusta ja aloin vain suorittaa analyysiä ja karsin ns. turhia lankoja työstäni. Suorittaminen kuulostaa ehkä hyvin yksinkertaiselta, mutta viittaan sillä pääasiassa siihen, että tutkimustyö jäsentyi turhien rönsyjen siistimisen jälkeen. Tutkimustyö oli hyvin assosiatiivista ja sen vuoksi ajoittain tuskallista. Kaikki liittyy kaikkeen -ajattelua ei voi sisällyttää lyhyeen tutkielmapaperiin, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että rönsytkin olisivat osa suurta miellekarttaa, joka päässä syntyy. Linnea: Analyysin tekemistä on auttanut sparrailu muiden ihmisten kanssa. Koin todella tärkeinä Senioripysäkin työntekijöiden kanssa käydyt keskustelut ja pohdinnat, jotka auttoivat minua eteenpäin graduprosessin jokaisessa vaiheessa. Sandra: Olen lähinnä käyttänyt vain SPSS:ää ja hyödyntänyt Syntax-ohjelmaa tallentamaan analyysin aikana tehtyjä komentoja. Wordin avulla loin taulukot. Seminaareissa sai aina uutta näkökulmaa omaa työskentelyyn, mikä auttoi paljon. Koitko saavasi tarpeeksi apua analyysiprosessin aikana? Anastasia: Seminaari oli hyvä. Meillä oli hyvä ohjaaja. Graduprosessin alussa olin kuitenkin vielä aika kykenemätön hakemaan tukea kaikista kriittisimpiin ahdistuksen aiheisiin. Tutkielmaprosessissa oli monia vaiheita, jotka stressasivat todella paljon. Jälkikäteen ajateltuna graduprosessi kuitenkin kasvatti kohtaamaan niitä pelkoja, joita tutkielmatyö voi pitää sisällään. Jos nyt aloittaisin uudelleen gradutyön, osaisin ennakoida ja varautua eri tavalla. Lisäksi osaisin hakea tarvittaessa ajoissa apua ja painaa ns. hätäjarrua ja ottaisin hieman rauhallisemmin koko työn. Linnea: Olisin kaivannut enemmänkin tukea. Joskus en tiennyt yhtään mitä tehdä ja välillä en edes osannut kysyä apua. Sandra: Kyllä ja ei. Olen aika itsenäinen työskentelijä, joten joskus avun pyytäminen on hankalaa. Kuitenkin apua sai, kun sitä kysyi. Koitko saaneesi hyötyä seminaarityöskentelystä? Miten työskentelysi jatkui seminaarien jälkeen? Anastasia: Koin seminaarityöskentelyn kasvattavana prosessina! Seminaarityöskentely mahdollisti opponointitaitojen harjaannuttamista. Ryhmässämme oli tekeillä tutkimustöitä hyvin eri aiheista, minkä ansiosta opponointikin oli hyvällä tavalla haasteellista ajoittain. Seminaarin jälkeen jatkoin jonkin aikaa työtäni itsenäisesti, välillä piti kysyä neuvoja ohjaajalta oman työn ohjaamisen tueksi. Hahmotan, että gradutyö prosessina jatkui vielä työn palauttamisen jälkeenkin. Työn palauttamisen jälkeen tapahtui paljon: reflektoin prosessin alusta loppuun saakka. Löysin prosessin kulusta epäonnistumisia ja onnistumisia. Koko tutkimustyön käyminen lävitse vaihe vaiheelta opetti mahdollista seuraavaa tutkimusta tai mitä tahansa projektia varten useita tarvittavia taitoja. Osaisin nyt ohjata ja säädellä työtäni paremmin sekä kestävämmin omaa jaksamistani ajatellen. Lisäksi työni ansiosta innostuin sosiaalipolitiikasta ns. uudelleen. Kompastuskivien kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan pyytää rohkeasti apua. Tämä kannattaa mielestäni muistaa jo ideointivaiheessa, kun edessä on vasta tyhjä ideapaperi tai epäselvä kooste itseä kiinnostavista aiheista. Olennaista on myös muistaa, että liian laaja aihe voi olla kompastuskivi. Siksi rajaamisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa: gradu ei ole suuri mind map kaikesta seitsemän vuoden aikana oivalletusta. Parhaimmillaan gradu opettaa paljon omasta ajattelutyöstä ja havahduttaa pohtimaan tärkeitä tieteenfilosofisia kysymyksiä: mitä on tiede, mitä sanat ovat, miten voi olla varma ymmärryksestään. Gradutyö innosti pohtimaan diskursseja, vaikka en tietoisesti diskurssianalyysiä valinnut tehdä. Lisäksi työ vahvisti innostusta haastattelua ja haastatteluaineiston litterointia kohtaan. Kaiken kaikkiaan gradutyö oli tähän saakka yksi vaikein, vaivalloisin ja samalla opettavaisin oppimiskokemus. Ilman ohjaajaa, muita seminaariin osallistuneita kanssaopiskelijoita, tutkimuskentän kontaktihenkilöä ja tutkimukseen osallistuneita haastateltavia koko prosessi olisi jäänyt käymättä lävitse. Toivon, että kollektiivisesti tuotetusta oppimisprosessista tuloksineen syntyy vielä paljon hyvää. Linnea: Seminaarityöskentelystä oli hyötyä silloin, kun seminaari oli aktiivisimmillaan. Minulla oli samaan aikaan graduseminaarin kanssa osittain harkka, joten en saanut siitä ainakaan kaikkia hyötyjä irti. Vinkiksi voin sanoa, että ei kannata olla harkassa samaan aikaan graduseminaarin kanssa, koska molempia ei välttämättä pysty tekemään täysillä. Kaikki seminaarin kokoontumiskerrat olivat etänä koronan takia, mikä laski omaa motivaatiota aika ajoin. Ohjaaja kehotti viimeisellä seminaarikerralla järjestämään pienissä porukoissa kokoontumisia seminaarin jälkeenkin. Minä ja pari muuta jatkoimme kokoontumisia säännöllisesti noin yhden lukukauden ajan. Nämä kaksi valmistuivat ja sen jälkeen jäin hetkellisesti yksin ja koko projekti jäi taka-alalle. Sitten löysin pari uutta kaveria ja jatkoimme yhteistyötä. Suosittelen siis työstämään gradua muiden ihmisten kanssa seminaarin jälkeenkin. Itseäni auttoi ja stressiä purki keskustelu muiden kanssa graduprojektin eri vaiheissa. Toisten kanssa keskustelu auttoi minua analyysin tekemissä ja sain keskusteluista paljon inspiraatiota. Pahinta on jäädä lukkoon oman työnsä kanssa. Olen kiitollinen heille, jotka ovat jaksaneet ja kuunnelleet minua graduprosessin aikana. Sandra: Seminaarityöskentelystä oli hyötyä, etenkin keskusteluista muiden määrällisten menetelmien tekijöiden kanssa. Sain työn aika nopeasti valmiiksi seminaarien jälkeen, jolloin tein lähinnä taulukkojen ja pylväskuvioiden siistimistä ja uudelleenmuotoilua. En kuitenkaan tiedä mitä odottaa graduseminaareilta, kun ne joskus alkavat. Kaiken kaikkiaan uskon ryhmätyöskentelyn ja rakentavan palautteen kehittävään voimaan.
0 Comments
Leave a Reply. |