|
SoPop! oli Interaktion kanssa järjestämässä TeKoja ja Dokkaria tapahtumaa 20.3. TeKoja ja Dokkaria tapahtuma oli osa Teemoja ja Kohtaamisia -tapahtumia, joiden tarkoituksena on tuoda yhteen yhteiskuntatutkimuksen opiskelijat sekä henkilökunta. Keskustelujen ja dokkarin lomassa nautimme teetä ja naposteltavaa.
TeKoja ja Dokkaria tapahtumassa yhdistyivät sosiaaliantropologian ja sosiaalipolitiikan teemat, sillä aiheena oli paperittomuus sekä kodittomuus Euroopassa. Katselimme yhdessä ensin koskettavan dokumentin Waiting for Barcelona, joka on Juho-Pekka Tanskasen ohjaama. Dokumentti oli osoittautunut niin hyväksi (siis vahva suositus tälle, ks. vaikka Yle Areenasta!), että yksi vierailijoistamme katsoi dokumentin toistamiseen. Dokumentti kertoo Barcelonan kaduilla kiertelevästä paperittomasta siirtolaisesta, Mousta, joka saapui kaupunkiin Gambiasta teini-ikäisenä. Mou kertoo dokumentissa unelmistaan, jotka voivat toteutua, kun hän saa paperit. Elokuvan trailerin voit katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=hVv7U73o01I . Dokumentin jälkeen keskustelua pohjusti tutkija Ville Laakkonen, joka tekee väitöskirjaa Välimeren paperittomiin siirtolaisiin liittyen. Paikalla oli opiskelijoiden lisäksi henkilökuntaa, joten saimme erittäin monipuolisen keskustelun aikaiseksi. Ville muun muassa valotti paperittomien tilannetta Euroopassa. Tilanne on korostunut näkyvästi Etelä-Euroopan maissa, esimerkiksi juuri Espanjassa. Ihminen voi joutua oleskelemaan maassa ilman papereita monia vuosia, mikä estää integroitumisen vallitsevaan yhteiskuntaan. Samaan aikaan paperien hakuprosessien ollessa käynnissä henkilö ei voi poistua maasta käydäkseen kotonaan. Pohdimme illassa sitä, miten rankka kokemus paperittomuus on mielenterveydelle. Eräs vierailija myös lisäsi, että on ristiriitaista olla antamatta papereita ja ikään kuin “valita” mieluummin maksaa paperittomien akuutteja sairauskuluja, jotka voivat johtua juurikin paperittomuuden aiheuttamasta kuormituksesta. Mieleen tulee väistämättä ajatus valtion "väsyttämispolitiikka" -strategiasta, jossa tulisi halvemmaksi odottaa, että paperiton luovuttaa ja poistuu maasta. Miten valtiot, esimerkiksi Etelä-Euroopassa, mutta myös täällä Pohjoisessa vastaavat siirtolaismassahaasteisiin tulevaisuudessa, kun jo nyt tilanne on näin monimutkainen? Kehittyvätkö järjestelmät vastaamaan tarpeisiin tarpeeksi ajoissa vai jäävätkö siirtolaiset “etuoikeutettujen” jalkoihin? Tällä hetkellä kansalaisyhteiskunnan rooli on merkittävä paperittomien keskuudessa, sillä erilaiset järjestöt yrittävät helpottaa perusterveydenhuollon saantia ja auttaa taloudellisen toimeentulon kerryttämisessä. Lisäksi paperittomien turvallisuus aiheutti keskusteluiden lomassa huolta. Dokumentissa virkavalta asemoi itsensä melko turvattomaksi joukoksi paperittomien suhteen. Paperittomien mukaan koskaan ei voinut tietää, mitä poliisi keksii ja milloin he joutuvat väkivallan kohteeksi. Paperittomuus on yleistyvä ilmiö Euroopassa ja ilmiönä aiheellinen käsitellä. Ilmiötä verrattiin illassa neokolonialismin ilmentymismuotoihin. Ville sanoi illassa hyvin, että on ikään kuin tutkijan eettinen vastuu puhua näistä asioista ääneen ja tehdä asiat näkyväksi huolimatta siitä kuinka etuoikeutettu itse on - vastuu on kuitenkin meillä. Paperittomuuden hahmottamisesta tekee hankalaa sen moniulotteisuus. Jokainen “paperiton” tilanne on yksilöllinen ja asian käsittelytavat vaihtelevat maittain. Prosessin juuret kuitenkin ovat paperittoman kotimaassa, josta on päädytty syystä tai toisesta johonkin toiseen maahan paremman tai turvallisen elämän perässä. Mitä sinun mielestäsi olisi tärkeää ottaa huomioon, kun puhutaan paperittomuudesta? Jätä kommenttisi alle! Kirjoittajana Linnea ja Laura
0 Comments
Leave a Reply. |